Kielikurssi on onnellisesti opiskeltu. Osaan sanoa islannksi vähintäänkin 'hyvää päivää', 'kiitos paljon' ja 'puhun vähän islantia'.
Kielenopiskeluun kuului muun muassa kaksi elokuvailtaa. Suosittelen lämpimästi leffaa nimeltä Children of the Nature, joka on huomattavasti parempi kuin IMDB:n arvosana antaa ymmärtää. Lisäksi tehtiin ekskursio läheiseen laaksoon, jossa päästiin tutustumaan paikalliseen pakanauskontoon ja maistelemaan paikallisravintolan ruokia. Valitettavasti listalla ei kuitenkaan ollut hiekkakuopassa hapatettua haita.
Kielikurssin päätteeksi käytiin paikallisessa kalaravintolassa, jossa oli syö-niin-paljon-kuin-voit -buffet. Kissakala oli käsittämättömän hyvää. Ravintolaillan jälkeen jatkettiin paikalliseen pubiin, jossa käytiin olutlasien ääressä syvällisiä keskusteluja muun muassa saksalaisten kollektiivisesta syyllisyydestä, Skotlannin separaatioaikeista, erilaisista englannin aksenteista, EU:sta ja Natosta.
Eilen oli maisteriohjelman aloitustilaisuus. Aluksi meille esiteltiin taloa, henkilökuntaa ja kaupunkia, jonka jälkeen ajettiin vuoren toiselle puolelle rantakävelylle (6 km tunnelissa, hui!). Rannalla juotiin alkumaljoina islantilaista vodkaa simpukankuorista ja syötiin lättyjä kaakaon kera. Illalla oli sitten opiskelijajärjestö Ægirin (meren ja bilettämisen jumala) grilli-ilta, jossa pääsimme tapaamaan sekä toisiamme että viimevuotisia opiskelijoita. Joidenkin ilta venähti aamun puolelle, joten tänään Punaisessa Talossa on hoiperrellut muutamia hyvin krapulaisia angloamerikkalaisia.
Tänään allekirjoittanut sekä suomalainen Annukka, latvialainen Liene ja israelilainen Dafna ryhtyivät vuorenvalloitukseen. Valitsimme spontaanisti helponnäköisen kohdan rinteesta ja ryhdyimme rämpimään ylöspäin, mikä oli päättyä katastrofiin siinä vaiheessa kun rinne muuttui irtokiviksi ja -hiekaksi, ja alkoi sataa. Liene jouduttiin kertaalleen pelastamaan kallionkielekkeeltä ja ehdimme kaikki pelätä enemmän tai vähemmän henkemme puolesta, mutta selvisimme kuin selvisimmekin ehjinä alas.
Ihmiset täällä ovat mahtavia, sekä islantilaiset että opiskelijat. Kaikki ovat uskomattoman avoimia ja sosiaalisia. Kielellinen itsetunto täällä kyllä pyrkii hiukan romahtamaan, kaikkien sadanyhden kanadalaisen ja muutaman muun natiivin englanninpuhujan kanssa. Onneksi pystyn kommunikoimaan varsin sujuvasti kaikkien kanssa, ainoastaan porukan ainoan englantilaisen kanssa on lieviä molemminpuolisia ymmärrysvaikeuksia. :)
Nyt jazz-konserttiin. Kyllä niitä kuviakin vielä joskus tulee.
-Vilma
5 kommenttia:
Hei jee, kiva kun taas kirjoitit! Kuulostaa kyllä mainioilta nuo avajaistapahtumat simpukankuorineen, pakanauskontoineen ja kivoine ihmisineen. Olisko jonkinmoisten kiipeilyvarusteiden hankkiminen mitään? ;)
t. jenni
Olis. Tosin ensi kerralla kokeillaan ehkä ihan kiltisti merkittyjä polkuja pitkin. :P
Muistan kun Fär-saarilla joskus yritettiin Jukan kanssa kiivetä jotain kallion kohtaa. Liian vaikeaksi kävi ja alaspäin tulo oli niin paljon hankalampaa, että ihan pelotti, että kädet irtoo tai jalka lipsahtaa ja saa päänsä halki. Peruuttaminen ei ole aina ihan helppoa. Kiva kun Facebook tarjoaa kuvat tekstiin (:
Heips, pakko kai siellä on tulla käymään, kuulostaa niin kivalta ja kuvat on tosi upeita!! Ihana kuulla että viihdyt. Ehkä ihan hyvä jättää ne mädätetyt hait väliin, tai täytyy sun sitä ehkä kerran maistaa :) brennevinin kanssa sitten! muuten tulee takas. En ole maistanut, mutta niin sanovat.
Saksalaisten kollektiivinen syyllisyys onkin mielenkiintoinen aihe, en ollut tajunnut että se on vieläkin niin vahvaa. Ei nää osaa edes kansallislauluaan, se on kuulemma noloa laulaa...
Ja sun ei kyllä kannata antaa kielellisen itsetunnon kärsiä :) englantilaisia on munkin aina vaikee ymmärtää.. ja jos siellä kerran on niin paljon natiiveja, niin ajattele vaan miten sun kielitaito paranee niiden kanssa puhuessa! :) ei tarvi heti olla täydellinen, vaikka sä melkein ootkin!!
Mukavaa syksyä sinne!
Ai niin, olen siis Annika :)
Lähetä kommentti