Ei tullut Katlaa, tuli Grimsvötn. Me olemme turvallisesti ja tylsästi toisella puolella saarta, mutta lähteeni Reykjavíkissa kertoo että siellä näkyvyys on nollassa ja silmiä kirvelee ulkona ollessa. Erinnäisiä ihmisiä, muun muassa tällä viikolla alkavan kurssin opettaja, on jumissa erinnäisillä lentokentillä keski-Euroopassa.
Tosiasiassa purkaus tullee olemaan kansainvälisiltä vaikutuksiltaan suhteellisen pieni, ja Keflavikissakin odotetaan lentoliikenteen käynnistyvän tänä iltana. Ulkomaalaisen median vaahtoaminen herättää täällä lähinnä huvittuneisuutta (samoin kuin se että purkauksen alku osui täsmälleen samalle kellonlyömälle jolla kajahtanut amerikkalaispastori oli ennustanut maailmanlopun alkavan). Suomalaisten iltapäivälehtienkin siteeraamalle IceNewsille kirjoittava englantilaisystäväni on ilmeisesti elänyt muutaman viime päivän lähinnä näppäimistöönsä liimattuna.
Sillä aikaa kun Kirkjubæjarklaustur (ja nyttemmin ilmeisesti myös Reykjavík) hukkuvat tuhkaan, Ísafjörðurissa kahlataan lumessa. Jokseenkin ankeaa näin toukokuun loppupuolella, ja epätavallista Islanninkin mittakaavassa. Oma henkilökohtainen tappioni asiaan liittyen on etten pääse tutulle lammasfarmille auttamaan karitsoinnissa, kun tiet eivät ole ajokunnossa. Olen hivenen katkera.
Tutkimussuunnitelma hyväksytty. Kolmen viikon päästä kun viimeinen kurssi päättyy, pitänee ruveta vähitellen tositoimiin.
maanantai 23. toukokuuta 2011
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Euroviisuja ja läheneviä läksiäisiä
Islantilaiset saattavat hyvinkin olla pallonpuoliskon suurimpia Euroviisufaneja. Tieto Islannin pääsystä finaaliin löysi tiensä jopa tavallisesti hyvin asiallisen program directorimme (saa ehdottaa kunnollista suomennosta) sähköposteihin. Ja eilen oli sitten tietysti finaalibileitä ympäri kaupunkia. Meiläkin oli omat, kera kansainvälisten nyyttäreiden ja arvostelukaavakkeiden.
Itsehän taiteilin elämäni ensimmäiset karjalanpiirakat. Lopputulos muistutti lähinnä tuskallisen kuoleman kokeneita merimakkaroita, mutta maku oli ilmeisesti ainakin kelvollinen.
Luonnollisesti asiaan kuului myös juomapeli, jossa juotiin mm. tuulikoneille, valkoisille vaatteille ja euroviisumodulaatiolle, sekä pisteidenlaskun aikana kukin itselleen arvotulle maalle. Azerbaidžan ja Ruotsi voivat loppuillasta hieman huonosti.
Meillä alkavat kurssit käydä vähiin. Ensimmäinen koko vuoden opiskellut lähtee viikon kuluttua kun tämä kurssi päättyy, ja siitä eteenpäin kesä onkin pelkkiä jäähyväisiä. Minulla itsellänikin alkaa ensimmäistä kertaa olla sellainen olo että Suomeen paluu ei olisi katastrofi, mutta näillä tiedoilla tulen olemaan täällä tammikuulle. Ensimmäinen kotimaanvisiitti odottanee heinäkuussa. Syksystä tuleekin sitten mielenkiintoinen, kun keskimäärin kerran kuussa olisi Erittäin Hyvä Syy käydä Suomessa.
Kanadalaisprofessori Coastal and Marine Conservation -kurssilta on lupautunut graduohjaajakseni, ja yliopiston tuomio tutkimussuunnitelmastani pitäisi tipahtaa sähköpostiin päivänä minä hyvänsä. Enää ei tarvitsisi kuin löytää joku paikka mistä näkee tämäniltaisen Suomi-Ruotsi -jääkiekkofinaalin.
Itsehän taiteilin elämäni ensimmäiset karjalanpiirakat. Lopputulos muistutti lähinnä tuskallisen kuoleman kokeneita merimakkaroita, mutta maku oli ilmeisesti ainakin kelvollinen.
Luonnollisesti asiaan kuului myös juomapeli, jossa juotiin mm. tuulikoneille, valkoisille vaatteille ja euroviisumodulaatiolle, sekä pisteidenlaskun aikana kukin itselleen arvotulle maalle. Azerbaidžan ja Ruotsi voivat loppuillasta hieman huonosti.
Meillä alkavat kurssit käydä vähiin. Ensimmäinen koko vuoden opiskellut lähtee viikon kuluttua kun tämä kurssi päättyy, ja siitä eteenpäin kesä onkin pelkkiä jäähyväisiä. Minulla itsellänikin alkaa ensimmäistä kertaa olla sellainen olo että Suomeen paluu ei olisi katastrofi, mutta näillä tiedoilla tulen olemaan täällä tammikuulle. Ensimmäinen kotimaanvisiitti odottanee heinäkuussa. Syksystä tuleekin sitten mielenkiintoinen, kun keskimäärin kerran kuussa olisi Erittäin Hyvä Syy käydä Suomessa.
Kanadalaisprofessori Coastal and Marine Conservation -kurssilta on lupautunut graduohjaajakseni, ja yliopiston tuomio tutkimussuunnitelmastani pitäisi tipahtaa sähköpostiin päivänä minä hyvänsä. Enää ei tarvitsisi kuin löytää joku paikka mistä näkee tämäniltaisen Suomi-Ruotsi -jääkiekkofinaalin.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Pääsiäinen islantilaisittain - kuvien kera
Päivän pääuutiset: Osama Bin Laden on tapettu ja Hornstrandirissa, tulevalla tutkimusalueellani ja vain puolentoista vuonon päässä täältä, on nähty jääkarhu. En tiedä kummasta olen kiinnostuneempi, annettakoon se anteeksi pikkukyläytyneelle tutkijalle.
Palataan kuitenkin menneisiin viikkoihin. Pääsiäinen on täällä toinen vuoden kahdesta kohokohdasta, kertovat paikalliset. En ole ihan varma mikä se toinen on, mutta veikkaan vuodenvaihdetta.
Pääsiäisviikko on täällä myös Skíðavikan, hiihtoviikko. Ohjelmassa oli tänä vuonna - ja ymmärtääkseni vuosittain - hiihtotapahtumia, paikallisten taidenäyttelyitä ja musiikkia. Viikonloppu huipentui niinikään vuosittaisiin Aldrei fór ég suður -musiikkifestareihin (nimi tarkoittaa vapaasti käännettynä "Ja etelään en mene"). Keskimäärin koko kaupungin asukaskunta + saman verran turisteja pakkautui kahdeksi sateiseksi illaksi vanhaan teollisuusrakennukseen kuuntelemaan varsin monipuolista artistitarjontaa, joka kerääntyi tänne ympäri saaren. Kuultiin poppia, rokkia, teknoa, jazzia ja heviä. Kuulin muun muassa ensimmäistä kertaa elämässäni örinäheviä naisvokalistilla. Mielenkiintoinen kokemus.
Keikkojen jälkeen yritettiin jatkaa illanviettoa, mutta kaupunki oli niin täynnä turisteja että ainoiseen kolmeen vaihtoehtoiseen baariin ei ihan tosissaan mahtunut sisälle.
Sellainenkin ihme täällä nähtiin pääsiäisviikonlopun aikana kuin perheenjäseniä ja sukulaisia. On aina mielenkiintoista nähdä mistä täällä kaikki keskenään samassa kuplassa elävät ihmiset tulevat. Joidenkin kohdalla havainnot ovat sitten enemmän yllättäviä kuin toisten.
Festareiden jälkeisen viikon, joka meillä oli myös vapaata, lähes kaikki viettivät matkustellen, perheidensä kanssa tai ilman. Monet kiersivät Islantia, osa lähti hakemaan lämpöä Englannista, Espanjasta tai Pohjois-Amerikasta. Me teimme neljän päivän kierroksen Reykjavíkiin ja lähiseuduille, bongailemaan Islannin tunnetuimpia turistinähtävyyksiä. Kiersimme "Golden Circlen", joka kattaa Þingvellirin luonnonpuiston (joka on Islannin ainoa UNESCOn maailmanperintökohde), Gullfossin vesiputouksen ja Haukadalurin geysir-laakson (klikkaa kuvia nähdäksesi täysikokoiset).
Þingvellir
Strokkur ottaa vauhtia
Gullfoss
Käytiin myös Blue Lagoonin kylpylässä, vakaana aikomuksenamme rentoutua ja lämmitellä geotermaalisissa lähteissä. Valitettavasti koko päivän satoi kaatamalla rakeita, ja tuuli oli niin kova että se sekoitti veden, sillä seurauksella että lämpötila oli suunnilleen sama kuin suomalaisessa järvessä ennen juhannusta. Kirkkaasti mielenkiintoisin kylpyläkokemukseni.
Viimeisenä päivänä käytiin vielä Hallgrímskirkjanin tornissa ottamassa näköalakuvia Reykjavíkista. Yritin myös etsiä itselleni farkkuja, mutta täkäläiset naiset pukeutuvat vain legginseihin ja pitkiin paitoihin. Ei siis löytynyt.
Reykjavík auringossa
Tänään on sitten palattu taas arkeen kahden viikon lomailun jälkeen. Kurssit alkavat, ja gradun tutkimussuunnitelman deadline on keskiyöllä. Parin viikon päästä pitäisi tulla siitä tuomio, katsellaan miten käy.
Palataan kuitenkin menneisiin viikkoihin. Pääsiäinen on täällä toinen vuoden kahdesta kohokohdasta, kertovat paikalliset. En ole ihan varma mikä se toinen on, mutta veikkaan vuodenvaihdetta.
Pääsiäisviikko on täällä myös Skíðavikan, hiihtoviikko. Ohjelmassa oli tänä vuonna - ja ymmärtääkseni vuosittain - hiihtotapahtumia, paikallisten taidenäyttelyitä ja musiikkia. Viikonloppu huipentui niinikään vuosittaisiin Aldrei fór ég suður -musiikkifestareihin (nimi tarkoittaa vapaasti käännettynä "Ja etelään en mene"). Keskimäärin koko kaupungin asukaskunta + saman verran turisteja pakkautui kahdeksi sateiseksi illaksi vanhaan teollisuusrakennukseen kuuntelemaan varsin monipuolista artistitarjontaa, joka kerääntyi tänne ympäri saaren. Kuultiin poppia, rokkia, teknoa, jazzia ja heviä. Kuulin muun muassa ensimmäistä kertaa elämässäni örinäheviä naisvokalistilla. Mielenkiintoinen kokemus.
Keikkojen jälkeen yritettiin jatkaa illanviettoa, mutta kaupunki oli niin täynnä turisteja että ainoiseen kolmeen vaihtoehtoiseen baariin ei ihan tosissaan mahtunut sisälle.
Sellainenkin ihme täällä nähtiin pääsiäisviikonlopun aikana kuin perheenjäseniä ja sukulaisia. On aina mielenkiintoista nähdä mistä täällä kaikki keskenään samassa kuplassa elävät ihmiset tulevat. Joidenkin kohdalla havainnot ovat sitten enemmän yllättäviä kuin toisten.
Festareiden jälkeisen viikon, joka meillä oli myös vapaata, lähes kaikki viettivät matkustellen, perheidensä kanssa tai ilman. Monet kiersivät Islantia, osa lähti hakemaan lämpöä Englannista, Espanjasta tai Pohjois-Amerikasta. Me teimme neljän päivän kierroksen Reykjavíkiin ja lähiseuduille, bongailemaan Islannin tunnetuimpia turistinähtävyyksiä. Kiersimme "Golden Circlen", joka kattaa Þingvellirin luonnonpuiston (joka on Islannin ainoa UNESCOn maailmanperintökohde), Gullfossin vesiputouksen ja Haukadalurin geysir-laakson (klikkaa kuvia nähdäksesi täysikokoiset).
Käytiin myös Blue Lagoonin kylpylässä, vakaana aikomuksenamme rentoutua ja lämmitellä geotermaalisissa lähteissä. Valitettavasti koko päivän satoi kaatamalla rakeita, ja tuuli oli niin kova että se sekoitti veden, sillä seurauksella että lämpötila oli suunnilleen sama kuin suomalaisessa järvessä ennen juhannusta. Kirkkaasti mielenkiintoisin kylpyläkokemukseni.
Viimeisenä päivänä käytiin vielä Hallgrímskirkjanin tornissa ottamassa näköalakuvia Reykjavíkista. Yritin myös etsiä itselleni farkkuja, mutta täkäläiset naiset pukeutuvat vain legginseihin ja pitkiin paitoihin. Ei siis löytynyt.
Tänään on sitten palattu taas arkeen kahden viikon lomailun jälkeen. Kurssit alkavat, ja gradun tutkimussuunnitelman deadline on keskiyöllä. Parin viikon päästä pitäisi tulla siitä tuomio, katsellaan miten käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)