Toissaviikon sunnuntaina pääsin lopultakin issikan selkään, kun muutama postaus taaksepäin mainittu belgialainen tarjosi meille vuononkierroksen hevosillaan.
Meiniki hevosten suhteen on täällä hivenen erilaista kuin Suomessa. Meidän ratsastusretkemme alkoi sillä että paimennettiin riittävä määrä hevosia tarhasta talliin (“Uskokaa minua, se on helpompaa näin,” huolimatta siitä että hevoset livistivät kolmesti). Sen jälkeen etsittiin kullekin suunnilleen sopivankokoiset varusteet, ja lähdettiin pihalle.
Islanninhevonen on laji sinänsä. Vaikka kaikki kyseisen paikan hevoset ovat hyvätapaisia ja luotettavia, on niissä jotain astetta villimpää kuin manner-eurooppalaisissa lajitovereissaan. Minun oma ratsuni, jonka nimeä en muista saati osaisi kirjoittaa, mutta jonka lempinimi oli Traktori, ei olisi millään suostunut kiertämään kehää tallipihassa muita ratsukoita odotellessamme, mutta joka toimi kuin ihmisen mieli kun lopulta päästiin kunnolla liikkeelle.
Teimme siis vajaan kahden tunnin lenkin aurinkoisessa talvi-illassa. Koettiin passit ja töltit, ja “Traktori” pääsi todistamaan minulle olevansa lempinimensä ansainnut, kun ratsastettiin alas jyrkälle, kivikkoiselle rannalle, jossa minua olisi hirvittänyt liikkua kävellenkin. Ratsuni valloitti sydämeni näyttämällä meille kaikille turvallisen tien läpi pahimpienkin paikkojen. Ja välissä päästeltiin maantietä niin paljon kuin hevoset vain halusivat juosta (ja nehän halusivat!).
Viime viikonloppuna lähdettiin kahdentoista hengen porukalla muutaman vuonon päähän Reykjanesiin, jossa hotelli tarjosi kohtuuhintaan Þorrablót-viikonlopun. Þorrablót on nimi alkuvuoden kuukaudelle vanhan islantilaisen kalenterin mukaan, ja Þorrablót-juhlaan kuuluu toinen toistaan eksoottisempien perinneruokien syöminen. Listalta löytyi mm. lampaannaaman puolikkaita (käytännössä pelkkää rasvaa, silmämuna mukaanlukien), hapatettuja pässinkiveksiä (suhteellisen vastenmielistä) ja hapatettua valaanrasvaa (erittäin vastenmielistä). Tulipahan koettua paikallista kulttuuria. Syömisen ohessa lilluimme hotellin valtavassa kuumavesialtaassa, teimme kävelyjä kauniissa talvi-ilmassa ja tanssimme huonon livebändin tahtiin hotellin kellarissa. Paluumatkalla käytiin vielä lämmittelemässä luonnon kuumavesialtaassa Heydalurissa (käytännön vinkki: jos kaksi maastoautoa pääsee ojan yli vain nelivedon avulla, ei kannata olettaa että vanha kaupunki-Daewoo pääsee siitä yli ollenkaan).
Nyt pitäisi sitten opiskella meriluonnonsuojelualueita. Ei haittaa ollenkaan, sillä suunnittelen kirjoittavani graduni aiheesta.
2 kommenttia:
Tässä graduinspistä TEDin muodossa: http://www.ted.com/talks/sylvia_earle_s_ted_prize_wish_to_protect_our_oceans.html
Katoin ton pari päivää sitten. Aika hauska sattuma, että sitten saman tien säkin puhut blogissasi meriluonnonsuojelualueista. Se onkin tärkeä ja konkreettinen aihe. Tsemppiä graduun!
Haha, voitat kyllä paikallisen ruokakulttuurin eksotiikassa. :D
Oma kokemukseni issikoista rajoittuu yhteen polttariratsastukseen, mutta olivat ne kyllä hämäläisissäkin maisemissa jokseenkin erilaisia kuin "tavis"hevoset. Kesti hetken pystyä luottamaan siihen, että täyttä laukkaa karauttaminen kivikkoisella ja juurakkoisella metsäpolulla ei johda katastrofiin.
(Sanavahvistus exorsess. Sopii tänne kuin nenä päähän.:D)
Lähetä kommentti