Kelailua, oleilua ja opiskelua.

Pahoittelut päivitysvälin venähtämisestä. Opiskelusta on vuodenvaihteen jälkeen tullut ihan oikeasti intensiivistä. Viimeisenä pakollisena käyty ekologia oli hyvä kurssi ja hyvällä tavalla työläs, ja ensimmäiset valinnaiset jatkuvat toivottavasti samalla tyylillä.

Ennen kuin unohdan, niin tähän väliin Kela-neuvo. Suomi katkaisee sosiaaliturvan kaikilta jotka muuttavat maasta yli puoleksi vuodeksi. Islannin sosiaaliturvaan pääsee normaalisti kuuden kuukauden maassa asumisen jälkeen. Pohjoismaalaisen on kuitenkin mahdollista päästä kohdemaan sosiaaliturvan piiriin heti, kunhan lähtömaasta toimitetaan kohdemaahan E104-lomake. Tätä ei kuitenkaan lue missään, eikä kukaan osaa siitä kertoa. Meidän tapauksessamme molempien maiden sosiaalivirkailijat olivat asian suhteen aivan hukassa ("Ei näistä sosiaaliturvasopimuksista kukaan mitään tajua." -Kelan täti), kunnes lopulta useamman kuukauden selvittelyn jälkeen jostakin löytyi henkilö, joka osasi kertoa meille miten tätä oikein ajetaan. Emme siis jääneet sosiaaliturvattomiksi, vaikka hetken aikaa sitä pelkäsimme.

Joululoman aikainen ero tuntuu lähentäneen ihmisiä. Kenties todella tajusimme kuinka paljon olemme alkaneet toisistamme pitää. Vuoden ensimmäiset viikot ovat olleet hyvin sosiaalisia, ja nyt kun ryhmä jakautuu valinnaiskurssien vuoksi kahtia, yritämme jatkaa samalla mallilla. Muutaman kaverin kanssa olemme löytäneet uimahallin kuumavesialtaan, jossa tulee rypistyttyä useampana iltana viikossa.

Islanti hullaantui täysin miesten käsipallon MM-kisoista. Valitettavasti kotijoukkueen tie ei kantanut loppuotteluihin asti, mutta vietimme muutaman varsin hauskan illan katsoen matseja pubissa. Kävi ilmi että englantilainen urheiluhullu on aina englantilainen urheiluhullu, vaikka asuisikin Islannissa ja katsoisi käsipalloa jalkapallon sijaan. Kukaan ei kuitenkaan heittäytynyt huligaaniksi.

Ensimmäisellä viikolla päästiin harjoittamaan rakentavaa murtovarkautta, kun Punaisen Talon naapurissa asuva opiskelukaveri lukitsi itsensä ulos. Onneksi kämppiksensä, joka ei tullut ensimmäiselle kurssille, oli jättänyt tuuletusikkunansa auki. Eräs murtovarasjengin jäsenistä on taiwanilaisille sukujuurilleen uskollisena sekä pieni että ketterä, joten onnistuimme punnertamaan hänet ikkunan kautta sisälle, ja ovi saatiin auki rikkomatta paikkoja.

Islannin talvisää on uskomattoman ailahteleva. Välillä hirveät lumikinokset, seuraavana päivänä täysi kevät ja vettä sataa. Tällä hetkellä on valitetttavasti jälkimmäinen tilanne. Tuuli on kova melkeinpä jatkuvasti, lentokoneet lentävät vain satunnaisesti. Onneksi en ole hetkeen lähdössä mihinkään.

Olen ollut pitkään poissa kotoa / enkä tahdo osallistua keskusteluun

Kotiinpaluu oli hämmentävä kokemus. Vaikken ollut tämän kauempaa ollut poissa, ensimmäiset päivät tunsin olevani vieraassa paikassa vieraiden ihmisten ympäröimänä. Poikaystävä-parka joutui tästä kärsimään, kun en päässyt lainkaan samalle aaltopituudelle ympäristöni kanssa. Ensimmäisen viikon aikana tunne kuitenkin vähitellen haihtui, ja pääsin joulufiilikseen.

Joulu meni mukavan perinteiseen tyyliin. Jouluaattona Tärkeät Ihmiset olivat vielä tarpeettomasti hajallaan, mutta joulupäivänä saatiin sisko, siskonmies ja allekirjoittaneen poikaystäväkin saman pöydän ääreen. Joulunjuhlinnan ohella lomalla tuli pidettyä parit oikein hyvät bileet, ja muutenkin tavattua kaivattuja kavereita.

Matkustelu ei sitten tälläkään kertaa mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Lennolla Reykjavikista Helsinki-Vantaalle onnistuin tekemään matkustajan pahimman kardinaalimokan, eli hukkaamaan passini. Kävin sitten tekemässä siitä hälytyksen poliisiasemalle, ja viikkoa myöhemmin, kun olin jo tilaamaisillani uutta passia, se ilmoitettiin löytyneeksi. Löytötavaratoimisto ilmoitti lähettäneensä passin poliisin määräyksestä Helsingin poliisille, joka toimittaisi sen minulle.

Viikon verran odoteltuani, kun Islantiin paluuseen oli enää pari päivää, soittelin taas poliisille kyselläkseni missä passi kuppaa. Vastaus oli perussisällöltään muotoa "hae ite". Eipä siinä sitten muuta voinut kuin hypätä poikaystävän kanssa autoon ja karauttaa Helsinkiin. Onneksi päästiin samalla reissulla tervehtimään vanhaa kaveria Riihimäellä.

Helsinki-Ísafjörður-väli meni tälläkin kertaa sössimiseksi, vaikka tällä kertaa syy ei ollut yksinomaan minun. Muiden piikkiin meni se, että lentäessäni uudenvuodenpäivänä Helsingistä Kööpenhaminan kautta Reykjavikiin, matkalaukkuni katosi jonnekin matkalle. Tähän mennessä siitä ei ole kuulunut, joten alan menettää toivoni sen suhteen että se olisi jäänyt Tanskaan, ja epäillä että se on lähetetty jonnekin Kiribatille. Toivottavasti se kuitenkin jostakin löytyy, siellä kun on piilolinssejä, lääkkeitä ja muuta sekä olennaista että rahanarvoista tavaraa, sekä joululahjoja ja muita tunnearvoltaan tärkeitä esineitä, jotka HALUAN TAKAISIN.

Olin jo joskus aikaisemmin merkinnyt kalenteriini, koska tämän päivän lento lähti Reykjavikista Isaan. Onneksi tarkistin asian koneelle tallennetusta lentolipusta aamukahvilla istuessani, koska olinkin merkinnyt kalenteriin koneen saapumisajan Isaan. Siinä vaiheessa minulla olisi ollut vielä ihan hyvin aikaa kävellä terminaalille, mutta Google Mapsin kartta ja ohjeet johtivatkin minut harhaan. Löysin itseni vielä pienemmän lentoyhtiön vielä pienemmältä terminaalilta lentokentän toiselta puolelta noin 20 minuuttia ennen koneen lähtöaikaa. Onneksi minimalistisen terminaalin ihmiset tilasivat minulle taksin, ja ehdin kuin ehdinkin omalle lennolleni - hikisenä ja jokseenkin kiukkuisena. Samalla lennolla tuli kolme opiskelukaveria, jotka nauroivat myötätuntoisina avautuessani vastoinkäymisistäni.

Nyt olen siis onnellisesti kotona, joskin vailla reilua 21 kiloa matkatavaroita. Elämälle välttämättömiä tarvikkeita minulla kuitenkin onneksi on ihan riittävästi. Opiskelukaverit palailevat vähän kerrallaan, lukuunottamatta niitä jotka saivat vapautuksen vuoden ensimmäiseltä kurssilta aiempien biologianopintojen ansiosta. Huominen on vielä vapaa, tiistaina palataan yliopistolle. Elämä palautuuu taas totuttuihin uomiinsa.

ETA: Matkalaukku selvisi kotiin seuraavana päivänä, ehjänä ja kaikkine sisältöineen.